Magdalena Kožená & Yefim Bronfman – Laulut / Song lyrics

Johannes Brahms: Lieder

Meine Liebe ist grün op. 63/5 (Felix Schumann)

Meine Liebe ist grün wie der Fliederbusch,
und mein Lieb ist schön wie die Sonne,
die glänzt wohl herab auf den Fliederbusch
und füllt ihn mit Duft und mit Wonne.
 
Meine Seele hat Schwingen der Nachtigall,
und wiegt sich in blühendem Flieder,
und jauchzet und singet vom Duft berauscht
viel liebestrunkene Lieder

Rakkauteni on vihreä (op. 63/5, suom. Juhani Koivisto)

Rakkauteni on sireeninvihreä
ja yhtä kaunis kuin aurinko,
joka sireenipensaaseen paistaa
ja täyttää sen tuoksulla, ilolla.

On sielullani satakielen siivet
se keinuu sireenin kukissa
ja laulaa huumaavassa tuoksussa
rakkauden juovuttamana.

My love’s as green op. 63/5 (Felix Schumann)

My love’s as green as the lilac bush,
And my sweetheart’s as fair as the sun;
The sun shines down on the lilac bush,
Fills it with delight and fragrance.
My soul has a nightingale’s wings
And sways in the blossoming lilac,
And, drunk with fragrance, exults and sings
Many a love-drunk song.

Nachtigall op. 97/1 (Christian Reinhold)
 
O Nachtigall,
Dein süßer Schall
Dringt mir durch Mark und Bein.
Nein, trauter Vogel, nein!
Was in mir schafft so süße Pein,
Das ist nicht dein, —
Das ist von andern himmelschönen,
Nun längst für mich verklungenen Tönen
In deinem Lied ein leiser Widerhall

Satakieli (op. 97/1, suom. Aila Gothoni)

Oi satakieli,
suloinen helkytyksesi!
tunkeutuu sisimpääni.
Ei, rakas lintu!
Se mikä tuottaa suloista tuskaa,
ei olekaan laulusi,
vaan toisten, taivaallisten,
jo vaienneiden äänien
hiljainen kaiku laulussasi!

Nightingale op. 97/1 (Christian Reinhold)

O nightingale,
your sweet voice
pierces me to the marrow.
No, dear bird, no!
What causes me such sweet pain
is not your notes,
but others, of heavenly beauty,
long since vanished for me,
a gentle echo in your song.

Verzagen op. 72/4 (Karl Lemcke)
 
Ich sitz’ am Strande der rauschenden See
Und suche dort nach Ruh’,
Ich schaue dem Treiben der Wogen
Mit dumpfer Ergebung zu.
 
Die Wogen rauschen zum Strande hin,
Sie schäumen und vergeh’n,
Die Wolken, die Winde darüber,
Die kommen und verweh’n.
 
Du ungestümes Herz, sei still
Und gib dich doch zur Ruh’;
Du sollst mit Winden und Wogen
Dich trösten,—was weinest du?

Masennus (op. 72/4, suom. Erkki Pullinen)

Minä istun kuohuvan meren rannalla
ja etsin sieltä rauhaa,
minä tuijotan aaltojen myllerrystä
synkän alistuneena.

Aallot vyöryvät rantaan,
ne murtuvat vaahdoksi ja haihtuvat pois,
pilvet ja tuulet niiden yllä
tulevat jostain ja hajoavat jonnekin.

Sinä rauhaton sydämeni, ole hiljaa
ja anna itsesi rauhoittua,
anna tuulen ja aaltojen
lohduttaa sinua, – mitä sinä oikein itket?

Despair op. 72/4 (Karl Lemcke)

I sit by the shore of the raging sea
Searching there for rest,
I gaze at the waves’ motion
In numb resignation.
The waves crash on the shore,
They foam and vanish,
The clouds, the winds above,
They come and go.
You, unruly heart, be silent
And surrender yourself to rest;
You should find comfort
In winds and waves — why are you weeping?

Bei dir sind meine Gedanken op. 95/2 (Friedrich Halm)
 
Bei dir sind meine Gedanken
Und flattern um dich her;
Sie sagen, sie hätten Heimweh,
Hier litt’ es sie nicht mehr.
 
Bei dir sind meine Gedanken
Und wollen von dir nicht fort;
Sie sagen, das wär’ auf Erden
Der allerschönste Ort.
 
Sie sagen, unlösbar hielte
Dein Zauber sie festgebannt;
Sie hätten an deinen Blicken
Die Flügel sich verbrannt.

Ajatukseni ovat luonasi (op. 95/2, suom. Aila Gothoni)

Ajatukseni ovat luonasi,
ne liitelevät ympärilläsi,
ne kertovat koti-ikävästä,
malttamattomasta.

Ajatukseni ovat luonasi,
ja sinne tahtovat jäädä.
Ne sanovat siellä olevan
maailman kauneimman paikan.

On taikavoimasi
ne ikuisesti kahlinnut,
katseesi niiden siivet
on polttanut.

My Thoughts Are With You op. 95/2 (Friedrich Halm)

My thoughts are with you
And flutter around you;
They say they are homesick,
They are no longer wanted here.

My thoughts are with you
And do not wish to leave you;
They say that this is the loveliest
Place on earth.
They say that your magic
Holds them inescapably in thrall;
That they have scorched their wings
On your glances.

Von ewiger Liebe op. 43/1 (August Heinrich Hoffmann von Fallersleben)
 
Dunkel, wie dunkel in Wald und in Feld!
Abend schon ist es, nun schweiget die Welt.
 
Nirgend noch Licht und nirgend noch Rauch,
Ja, und die Lerche sie schweiget nun auch.
 
Kommt aus dem Dorfe der Bursche heraus,
Gibt das Geleit der Geliebten nach Haus,
 
Führt sie am Weidengebüsche vorbei,
Redet so viel und so mancherlei:
 
„Leidest du Schmach und betrübest du dich,
Leidest du Schmach von andern um mich,
 
Werde die Liebe getrennt so geschwind,
Schnell wie wir früher vereiniget sind.
 
Scheide mit Regen und scheide mit Wind,
Schnell wie wir früher vereiniget sind.“
 
Spricht das Mägdelein, Mägdelein spricht:
„Unsere Liebe sie trennet sich nicht!
 
Fest ist der Stahl und das Eisen gar sehr,
Unsere Liebe ist fester noch mehr.
 
Eisen und Stahl, man schmiedet sie um,
Unsere Liebe, wer wandelt sie um?
 
Eisen und Stahl, sie können zergehn,
Unsere Liebe muß ewig bestehn!“

Ikuisesta rakkaudesta (op. 43/1, suom. Erkki Tammela)

Metsä ja vainio pimenneet ovat,
On jo ilta ja maailma vaikenee.
Missään ei valoa, ei savua näy,
Ja kiurukin hiljenee.

Nuorukainen kylästä tulee,
Saattamaan rakkaintaan kotiin,
Vie hänet viljavainion ohi,
Puhuu kaikesta ja niin paljon:

”Jos tuskasta kärsit ja murehtia saat,
Ja vuokseni sinua loukataan,
Silloin rakkaus nopeasti haihtuu,
Niin kuin se nopeasti yhteen vei.
Lähde sateella, lähde tuulella,
Nopeasti niin kuin yhteen menimme.”

Ja neitonen vastaa ja sanoo:
”Rakkautemme on erottamaton!
Lujaa on teräs ja rautakin myös,
Rakkautemme vahvempaa viel’,

Rautaa ja terästä takoa voi,
Vaan rakkauttamme kuka muuttaa voi?
Rauta ja teräs sulattaa voidaan,
Vaan rakkautemme ikuinen on!”

Eternal Love op. 43/1 (August Heinrich Hoffmann von Fallersleben)

Dark, how dark in forest and field!
Evening already, and the world is silent.
Nowhere a light and nowhere smoke,
And even the lark is silent now too.
Out of the village there comes a lad,
Escorting his sweetheart home,
He leads her past the willow-copse,
Talking so much and of so many things:
‘If you suffer sorrow and suffer shame,
Shame for what others think of me,
Then let our love be severed as swiftly,
As swiftly as once we two were plighted.
Let us depart in rain and depart in wind,
As swiftly as once we two were plighted.’
The girl speaks, the girl says:
‘Our love cannot be severed!
Steel is strong, and so is iron,
Our love is even stronger still:
Iron and steel can both be reforged,
But our love, who shall change it?
Iron and steel can be melted down,
Our love must endure for ever!’

Anklänge op. 7/3 (Joseph von Eichendorff)

Hoch über stillen Höhen
Stand in dem Wald ein Haus;
So einsam war’s zu sehen,
Dort übern Wald hinaus.
 
Ein Mädchen saß darinnen
Bei stiller Abendzeit,
Tät seidne Fäden spinnen
Zu ihrem Hochzeitskleid.

Kaikuja (op. 7/3, suom. PM)

Korkealla hiljaisten korkeuksien yllä
Metsässä seisoi talo;
Se oli niin yksinäinen näky
Siellä metsän keskellä.

Tyttö istui sisällä
illan hiljaisuudessa,
Kehräämässä silkkilankoja
Hääpukuaan varten.

Echoes op. 7/3 (Joseph von Eichendorff)

High over silent heights
A house stood in the forest;
It looked so lonely there,
Gazing out over the forest.
A girl sat inside
At silent eventide,
Spinning silken threads
For her wedding dress.

Das Mädchen spricht op. 107/3 (Otto Friedrich Gruppe)

Schwalbe, sag mir an,
Ist’s dein alter Mann,
Mit dem du’s Nest gebaut,
Oder hast du jüngst erst
Dich ihm vertraut?
 
Sag, was zwitschert ihr,
Sag, was flüstert ihr
Des Morgens so vertraut?
Gelt, du bist wohl auch noch
Nicht lange Braut?

Tyttö puhuu (op. 107/3, suom. Sari Anneli Mäkelä)

Pääsky, sanohan minulle,
onko se vanha miehesi,
jonka kanssa olet pesää rakennellut?
Vai oletko vasta hiljattain
häneen tutustunut?

Sano, mitä visertelette,
kerro, mitä kuiskitte aamulla
niin tuttavallisesti?
Eikös niin, ettet sinä varmaan
myöskään ole pitkään morsian?

The Girl Speaks op. 107/3 (Otto Friedrich Gruppe )

Tell me, swallow,
Is it last year’s mate
You’ve built your nest with,
Or are you
But recently betrothed?
Say, what are you twittering,
Say, what are you whispering
So intimately in the morning?
Am I right, you haven’t long
Been married either?

Meerfahrt op. 96/4 (Heinrich Heine)
 
Mein Liebchen, wir saßen beisammen
Traulich im leichten Kahn.
Die Nacht war still und wir schwammen
Auf weiter Wasserbahn.
Die Geisterinsel, die schöne,
Lag dämmrig im Mondenglanz;
Dort klangen liebe Töne
Und wogte der Nebeltanz.
Dort klang es lieb und lieber
Und wogt es hin und her;
Wir aber schwammen vorüber
Trostlos auf weitem Meer.

Merimatka (op. 96/4, suom. Yrjö Jylhä)

Me istuimme, armas, kahden
sun kanssasi venheeseen.
Oli yö, kun ylitse lahden me
laskimme aavoille veen.

Oli henkien saari veessä,
sitä himmeä kuu hopeoi;
sumukarkelo häilyi eessä,
sävel vieno saarelta soi.

Yhä yltyi vain säveltenho,
yhä karkelo kaunistui;
mut toivomme vieden venho
ohi saaren aavalle ui.

Sea voyage op. 96/4 (Heinrich Heine)

My sweetest, we sat together,
Lovingly in our light boat.
The night was still, and we drifted
Along a wide waterway.
The beautiful haunted island
Lay dimly in the moon’s light;
Sweet music was sounding there,
And dancing mists were swirling.
The sounds grew sweeter and sweeter,
The mists swirled this way and that;
We, however, drifted past,
Desolate on the wide sea.

Der Schmied op. 19/4 (Johann Ludwig Uhland)

Ich hör’ meinen Schatz,
Den Hammer er schwinget,
Das rauschet, das klinget,
Das dringt in die Weite,
Wie Glockengeläute,
Durch Gassen und Platz.
 
Am schwarzen Kamin,
Da sitzet mein Lieber,
Doch geh’ ich vorüber,
Die Bälge dann sausen,
Die Flammen aufbrausen
Und lodern um ihn.

Seppä (op. 19/4 suom. PM)

Kuulen rakkaani
vasaran, jota hän heiluttaa,
se kahisee, se kilkattaa
se kuuluu kaukaisuuteen
kuin kellojen sointi,
kujille ja toreille.

Mustan ahjon ääressä,
siellä istuu rakkaani.
Mutta ohitan hänet.
Sitten palkeet yltyvät,
liekit leimahtavat,
ja hänen ympärillään palaa.

The Blacksmith op. 19/4 (Johann Ludwig Uhland)

I hear my sweetheart,
swinging his hammer,
it sounds, it resounds,
it peals out afar
like ringing bells
through alleys and square.
At the black forge
my love is sitting,
but if I go past,
the bellows start blowing,
the flames flare up
and blaze all around him.

Ach, wende diesen Blick op. 57/4 (Georg Friedrich Daumer)

Ach, wende diesen Blick, dies Angesicht!
Das Inn’re mir mit ewig-neuer Glut,
Mit ewig-neuem Harm erfülle nicht!
Wenn einmal die gequälte Seele ruht,
Und mit so fieberischer Wilde nicht
In meinen Adern rollt das heisse Blut—
Ein Strahl, ein flüchtiger, von deinem Licht,
Er wecket auf des Weh’s gesammte Wut,
Das schlangengleich mich in das Herze sticht.

Ah, käännä katseesi pois (op. 57/4, suom. PM)

Ah, käännä katseesi pois, käännä kasvosi pois!
Älä täytä sydäntäni aina uudella intohimolla,
aina uusiutuvalla surulla!

Aina kun kidutettu sieluni lepää,
Ja vereni lakkaa kulkemasta
niin kuumeisella vimmalla suonissani

Silloin hetkellinen pilkahdus sinulta
Herättää suruni ja koko vihani,
Se pistää sydämeeni kuin käärme.

Ah, turn away that gaze op. 57/4 (Georg Friedrich Daumer)

Ah, turn away that gaze, that face!
Do not fill my inmost being with ever-new fire,
With ever-new grief!
When once my tormented soul finds rest,
And my hot blood no longer courses
Through my veins so wildly, so feverishly—
A single fleeting ray of your light
Would reawaken the entire rage of pain
That stings my heart like a serpent.

O wüßt ich doch den Weg zurück  op. 63/8 (Klaus Groth)

O wüsst ich doch den Weg zurück,
Den lieben Weg zum Kinderland!
O warum sucht ich nach dem Glück
Und ließ der Mutter Hand?
O wie mich sehnet auszuruhn,
Von keinem Streben aufgeweckt,
Die müden Augen zuzutun,
Von Liebe sanft bedeckt!
Und nichts zu forschen, nichts zu spähn,
Und nur zu träumen leicht und lind;
Der Zeiten Wandel nicht zu sehn,
Zum zweiten Mal ein Kind!
O zeigt mir doch den Weg zurück,
Den lieben Weg zum Kinderland!
Vergebens such ich nach dem Glück,
Ringsum ist öder Strand!

Koti-ikävä (op. 63/8, suom. Erkki Tammela)

Oi kunpa tieni takaisin osaisin,
Rakkaan matkan lapsuuteen!
Oi miksi onnea mä etsin,
Ja äidin käden hylkäsin.

Oi kuinka kaipaan lepoa,
Havittelematta mitään,
Väsyneet silmät sulkea
Ja rakkaudella hellästi peittää.

Kysymättä mitään, urkkimatta mitään,
Hiljaa ja vienosti vain unelmoiden;
Ajanmuutosta näkemättä,
Uudelleen vain lapseksi.

Oi näyttäkää toki tieni takaisin,
Sen rakkaan tien lapsuuteen!
Ma turhaan etsin onnea,
Ympärillä vain autio on ranta.

Ah! if I but knew the way back op. 63/8 (Klaus Groth)

Ah! if I but knew the way back,
The sweet way back to childhood’s land!
Ah! why did I seek my fortune
And let go my mother’s hand?
Ah! how I long for utter rest,
Not to be roused by any striving,
Long to close my weary eyes,
Gently shrouded by love!
And search for nothing, watch for nothing,
Dream only light and gentle dreams,
Not to see the times change,
To be a child a second time!
Ah! show me that way back,
The sweet way back to childhood’s land!
I seek happiness in vain,
Ringed round by barren shores.

Mädchenlied op. 107/5 (Paul Heyse)

Auf die Nacht in der Spinnstub’n,
Da singen die Mädchen,
Da lachen die Dorfbub’n,
Wie flink gehn die Rädchen!
Spinnt Jedes am Brautschatz,
Dass der Liebste sich freut.
Nicht lange, so gibt es
Ein Hochzeitgeläut.
Kein Mensch, der mir gut ist,
Will nach mir fragen;
Wie bang mir zumut ist,
Wem soll ich’s klagen?
Die Tränen rinnen
Mir übers Gesicht—
Wofür soll ich spinnen?
Ich weiss es nicht!

Tytön laulu (op. 107/5, suom. Sari Anneli Mäkelä)

Yöllä kehruutuvassa
laulavat tytöt,
siellä nauravat kylän pojat,
miten vikkelästi pyörivät rukit!

Jokainen neuloo sulhaskullalleen
ilahduttaakseen rakastaan.
Ei kauaakaan,
niin soivat hääkellot.

Ei yksikään, joka on minulle hyvä,
kysy minulta;
miten raskas mieleni on,
kenelle minun pitäisi sitä valittaa?

Kyyneleet valuvat kasvoilleni.
Ketä varten
minun tulisi kehrätä?
Minä en tiedä!

A Young Girl’s Song op. 107/5 (Paul Heyse)

At night in the spinning-room,
The girls are singing,
The village lads are laughing,
How swiftly the wheels go round!
Each girl spins for her trousseau
To please her lover.
It won’t be long
Before wedding-bells sound.
No man who cares for me
Will ask after me;
How anxious I feel,
To whom shall I tell my sorrow?
The tears go coursing
Down my cheeks—
What am I spinning for?
I don’t know!

Unbewegte laue Luft op. 57/8 (Georg Friedrich Daumer)

Unbewegte laue Luft,
Tiefe Ruhe der Natur;
Durch die stille Gartennacht
Plätschert die Fontäne nur;
Aber im Gemüte schwillt
Heißere Begierde mir;
Aber in der Ader quillt
Leben und verlangt nach Leben.
Sollten nicht auch deine Brust
Sehnlichere Wünsche heben?
Sollte meiner Seele Ruf
Nicht die deine tief durchbeben?
Leise mit dem Ätherfuß
Säume nicht, daher zu schweben!
Komm, o komm, damit wir uns
Himmlische Genüge geben!

Liikkumaton lauha ilma (op. 57/8, suom. PM)

Liikkumaton lauha ilma,
luonto syvässä levossa;
hiljaisen puutarhan illassa
vain suihkulähde solisee.

Mutta sydämessäni on aaltoja,
kuumia intohimoja.
Ja suonissani kohisee
elämä ja elämän kaipuu.

Eikö myöskin sinun rintasi
kohoile kaipauksesta?
Eikö pitäisi itkevän sieluni
saada vastakaikua omassasi?

Leiju luokseni pehmeästi,
viipymättä eteerisin askelin.
Tule, oi tule, antakaamme
toisillemme taivaallinen täyttymys!

Motionless mild air op. 57/8 (Georg Friedrich Daumer)

Motionless mild air,
Nature deep at rest;
Through the still garden night
Only the fountain plashes;
But my soul swells
With a more ardent desire;
Life surges in my veins
And yearns for life.
Should not your breast too
Heave with more passionate longing?
Should not the cry of my soul
Quiver deeply through your own?
Softly on ethereal feet
Glide to me, do not delay!
Come, ah! come, that we might
Give each other heavenly satisfaction!

Vergebliches Ständchen op. 84/4 (Niederrheinisches Volkslied)

Er: Guten Abend, mein Schatz,
Guten Abend, mein Kind!
Ich komm’ aus Lieb’ zu dir,
Ach, mach’ mir auf die Tür,
Mach’ mir auf die Tür!
Sie: Mein’ Tür ist verschlossen,
Ich lass’ dich nicht ein;
Mutter, die rät’ mir klug,
Wär’st du herein mit Fug,
Wär’s mit mir vorbei!
Er: So kalt ist die Nacht,
So eisig der Wind,
Dass mir das Herz erfriert,
Mein’ Lieb’ erlöschen wird;
Öffne mir, mein Kind!
Sie: Löschet dein’ Lieb’;
Lass’ sie löschen nur!
Löschet sie immerzu,
Geh’ heim zu Bett, zur Ruh’!
Gute Nacht, mein Knab’!

Hyödytön serenadi (op. 84/4, suom. Juhani Koivisto)

(Mies:)
Hyvää iltaa, rakkain,
Hyvää iltaa, tyttö!
vain rakkaudesta tulen,
Oi, avaa ovesi,
avaa ovesi!

(Nainen:)
Oveni on lukossa,
en päästä sisään.
Äiti antoi neuvon:
Jos tänne päästäisin
pian minut jätät!

(Mies:)
Yö on niin kylmä,
niin jäinen tuuli,
jo jäätyy sydänkin,
ja rakkaus sammuu;
Avaa, armaani!

(Nainen:)
Anna sammua,
jos rakkautes sammuu!
Sammukoon kokonaan,
voit mennä kotiisi!
Hyvää yötä vain!

Vain Serenade op. 84/4 (Lower Rhein folk song)

He: Good evening, my sweetheart,
good evening, my child!
I come because I love you;
ah! open up your door to me,
open up your door!

She: My door’s locked,
I won’t let you in;
mother gave me good advice—
if you were allowed in,
all would be over with me!

He: The night’s so cold,
the wind’s so icy,
my heart is freezing,
my love will go out;
open up, my child!

She: If your love goes out,
then let it go out!
If it keeps going out,
then go home to bed and go to sleep!
Goodnight, my lad!

Modest Musorgski: Detskaya

(suom. Pia Mustonen ja Sari Anneli Mäkelä) 

S nyaney

Rasskazhi mne, nyanyushka,
Rasskazhi mne, milaya, Pro tovo pro buku strashnovo:
Kak tot buka po lesam brodil,
Kak tot buka vies detey nosil
I kak gryz on belyye kostochki,
I ka deti te krichali, plakali!
Nyanyushka!
Ved’ zato ikh, detey‐to, buka syel,
Shto obideli nyanyu staruyu,
Papu mamoy ne poslushali,
Ved’ zato on syel ikh, nyanyushka?

Ili vot shto
Rasskazhi mne luchshe pro tsarya s tsaritsey,
Shto za morem zhili v teremu bogatom.
Yeshcho tsar vsyo na nogu khromal,
Kak spotknyotsa tak grib vyrastit.
U tsaritsy ta vsyo nasmork byl,
Kak chikhnyot styokla v drebezgi! Znayesh, nyanyushka:
Ty pro buku to uzh ne rasskazyvay!
Bog s nim, s bukoy!
Rasskazhi mne, nyanya, tu, smeshnuyu‐to!

Hoitotädin kanssa

Kerro minulle, kiltti hoitotäti,
kerro minulle, kulta,
siitä pelottavasta peikosta;
peikosta, joka kulkee metsässä,
ja joka kätkee lapset metsään,
puree heidän valkoisia luitaan,
ja miten lapset huutavat ja itkevät.
Hoitaja! Peikko söi niitä lapsia,
koska he loukkasivat vanhaa hoitajaa,
eivätkä totelleet isää ja äitiä,
siksikö se söi heidät, hoitaja?

Tai kuulehan: kerro minulle parempi satu
tsaarista ja tsaarittaresta,
jotka asuvat meren takana mahtavassa kartanossa.
Ja tsaari ontuu jalkaansa,
kun hän kompastuu, kasvaa heti sieni.
Tsaarittarella on flunssa
ja hänen aivastaessaan, lasit ikkunassa särkyvät!
Tiedätkö mitä, hoitotäti:
älä kerro siitä peikosta.
Herra olkoon sen kanssa!
Kerro minulle, hoitaja, se hauska juttu!

With Nurse

Tell me, Nanny,
Tell me, dear Nanny,
The story of the dreadful bogey‐man,
And how he used to roam through the forests,
And how he carried off children into the wood,
And devoured their white bones,
And how the children cried out and wept!
Nanny dear!
Was that why the bogey‐man ate up the children,
Because they had upset their old Nanny,
And disobeyed their father and mother?
Was that why he ate them up, Nanny dear?

No, wait:
Teil me instead about the Tsar and the Tsaritsa,
Who lived by the sea in a rich palace.
The Tsar was always limping,
And where he stumbled, a mushroom grew up.
The Tsaritsa always had a cold,
And when she sneezed, it made the windows crack!
Listen, Nanny dear, Don’t tell me about the boogey‐man again!
Let’s leave him alone! Tell me the other story, the funny one!

V uglu

Akh ty, prokaznik!
Klubok razmotal, prutki rasteryal,
Akhti! vse petli spustil!
Chulok ves zabryzgal chernilami!
V ugol! V ugol!
Poshol v ugol!
Prokaznik!

Ya nichevo ne sdelal, nyanyushka,
Ya chulochek ne trogal, nyanyushka!
Klubochek razmotal kotyonochek,

I prutochki razbrosal kotyonochek,
A Mishen’ka byl payn’ka,
Mishen’ka byl umnitsa. ,
A nyanya zlaya, staraya, u nyani nosik zapachkanny.
Misha chisten’ky, prichosanny,
A u nyani chepchik na boku.
Nyanya Mishen’ku obidela, naprasno v ugol postavila
Misha bol’she ne budet lyubit’ svoyu nyanyushku, vot shto!

Nurkassa

Hyi sinua, vintiö!
Lankakerä on purkaantunut, puikot ovat irti!
Voi sinua! Silmukat ovat tippuneet!
Koko sukkaan olet roiskuttanut mustetta!
Nurkkaan!
Mene nurkkaan!
Tuhmuri!

Minä en tehnyt mitään, hoitaja,
en ole koskenut kutimeen!
Kerän on hajottanut pieni kissanpentu,
se on heitellyt puikot eri suuntiin.
Ja Mishenka oli kiltti,
pikku-Misha oli näppärä.
Ja hoitotäti on ilkeä, vanha,
hänellä on likainen pikku nenä.
Mishenka on siisti ja kammattu,
ja hoitotädin hilkka on vinossa.
Hoitaja loukkasi Mishenkaa turhaan,
turhaan laittoi nurkkaan.
Mishenka ei rakasta enää hoitotätiä,
siinä se!

In the Corner

Oh, you naughty boy!
You’ve tangled my wool, and messed up my needles.
Really! You’ve made me drop all my stitches!
This sock is all splattered with ink!
Go into the corner! Into the corner!
Off with you into the corner! You naughty boy!

I didn’t do anything, Nanny dear,
I never touched your sock, Nanny dear!
The kitten tangled up your wool,
It was the kitten who messed up your needles;
Misha was a good boy, Misha was a clever boy.
But Nanny is wicked and old, Nanny has a dirty nose.
Misha is nice and clean, and his hair is properly brushed,
But Nanny’s cap is all crooked.
Nanny has upset Misha, and put him in the corner
for no reason at all:
Misha won’t love his Nanny anymore, so there!

Zhuk

Nyanya, nyanyushka! shto sluchilos, nyanya dushen’ka!
Ya igral tam na pesochke, za besedkoy, gde beryozki,
Stroil domik iz luchinochek klenovykh,
Tekh, shto mne mama, sama mama nashchepala.
Domik uzh sovsem postroil,
Domik s kryshoy, nastoyashchy domik, Vdrug!
Na samoy kryshke zhuk sidit,
Ogromny, chorny, tolsty takoy, usami shevelit strashno tak,
I pryamo na menya vsyo smotrit!
Ispugalsa ya! A zhuk gudit, zlitsa,
Kryl’ya rastopyril, skhvatit’ menya khochet!…
I naletel, v visochek menya udaril!
Ya pritailsa, nyanyushka, prisel, boyus poshevel’nut’sa!
Tol’ko glazok odin chut’‐chut’ otkryl,
I shto‐zhe, poslushay, nyanyushka:
Zhuk lezhit, slozhivshi lapki, kverkhu nosikom, na spinke,
I uzh ne zlitsa, i usami ne shevelit,
I ne gudit uzh, tol’ko krylyshki drozhat.
Shto‐zh, on umer, il’ pritvorilsa?
Shto‐zh eto, shto‐zh, skazhi mne, nyanya, s zhukom‐to stalos?
Menya udaril, a sam svalilsa!
Shto‐zh eto s nim stalos, s zhukom‐to!

Koppakuoriainen

Hoitotäti!
Mitä tapahtui, kiltti hoitotäti, kaikkeni?
Minä leikin siellä hiekassa puistikon takana,
missä on pikku koivuja.
Olin rakentamassa pientä taloa vaahteran “nenistä”,
niistä joita äiti itse minulle ravisteli.
Talo oli jo lähes valmis,
katon kanssa oikea pieni talo.
Yhtäkkiä!

Samaiselle katolle istuu valtava koppakuoriainen,
musta ja lihava sellainen.
Se heiluttaa viiksiään niin pelottavasti ja
katsoo suoraan minuun!
Minä pelästyin! Ja koppa-kuoriainen liikahtaa,
suuttuu, levittää siipensä
ja haluaa siepata minut.
Se lähti lentoon, löi minua poskipäihin!

Minä piilouduin, hoitotäti,
istuin alas, enkä uskaltanut liikahtaa!
Vain toista pientä silmää hiukan aukaisin.
Ja mitä? Kuuntelehan, hoitaja.
Koppakuoriainen makaa käpälät ristissä
nurin niskoin,
eikä enää suutu, liikuta viiksiään, eikä surise,
vain pikku siivet värisevät!
Mitä ihmettä, onko se kuollut,
vai teeskenteleekö se?
Mitä se on, mitä,
sano minulle, hoitotäti,
mitä koppakuoriaiselle tapahtui?
Minua löi, ja itse romahti!
Mitä sille tapahtui,
koppakuoriaiselle?

The Beetle

Nanny, Nanny dear! Listen what’s happened, Nanny darling!
I was playing there on the sand, behind the
summer‐house, by the birch‐trees,
Building a little house out of maple twigs,
Those which Mama had cut for me.
I’d already finished building the little house,
A little house with a roof, a proper little house, when suddenly… !
There, right on the roof, a beetle was sitting,
A huge, black one, with his whiskers bristling so fearfully,
And staring straight at me!
I was terrified! Then he started buzzing and getting angry,
He opened his wings wide, and wanted to grab hold of me… !
Then he flew at me and hit me on the forehead!
I hid myself, Nanny dear, and crouched down; I was afraid to move!
I just peeped out of one eye,
And listen, Nanny, what do you think,
The beetle lay there on his back, with his feet folded and his nose in the air,
And he wasn’t angry any more, and his whiskers weren’t bristling.
Do you think he was dead, or just pretending?
What do you think, Nanny, what was up with the beetle?
He hit me, and then fell down! What was he up to, that beetle?

S kukloy

Tyapa, bay, bay, Tyapa, spi, usni,
Ugomon tebya vozmi! Tyapa! spat’ nado!
Tyapa, spi, usni, Tyapa buka syest, sery volk vozmyot,
V tyomny les snesyot.
Tyapa, spi, usni!
Shto vo sne uvidish, mne pro to rasskazhesh:
Pro ostrov chudny, gde ni zhnut ni seyut,
Gde tsvetut i zreyut grushi nalivnyye,
Den i noch poyut ptichki zolotyye!
Bay, bay, bayu bay, bay, bay, Tyapa!

Nuken kanssa

Tuu, tuu, Tiapa, nuku, nukahda,
asetuhan nyt! Tiapa, täytyy nukkua!
Tiapa, nuku, nukahda! Tiapan syö peikko,
harmaa susi ottaa ja kantaa synkkään metsään!
Tiapa, nuku, nukahda!
Mitä unessa näet, kerrot sitten minulle:
ihmesaaresta, jossa ei ole elonkorjuuta,
ei kylvetä,
missä kukkivat ja kypsyvät mehukkaat päärynät,
yötä päivää kultaiset linnut laulavat!
Tuu, tuu, Tiapa!

With the Doll

Dolly, bye, bye, Dolly, sleep, go to sleep,
Lie down quietly! Dolly! It’s time to go to sleep!
Dolly, sleep, go to sleep, or the boogey‐man will eat
you up, the big bad wolf will get you,
And take you away into the dark forest.
Dolly, sleep, go to sleep!
Tell me about your dreams:
About the wonderful island where they don’t reap or sow,
And where luscious pear‐trees blossom and ripen,
And where all day and night golden birds sing!
Bye, bye, lullaby, bye, bye, Dolly!

Na son gryadushchiy

Gospodi pomiluy papu i mamu i spasi ikh, Gospodi!
Gospodi pomiluy brattsa Vasen’ku i brattsa Mishen’ku!
Gospodi pomiluy babushku staren’kuyu,
Poshli ty yey dobroye zdorovitse,
Babushke dobren’koy, babushke staren’koy, Gospodi!
I spasi, Bozhe nash, tyotyu Katyu, tyotyu Natashu,
tyotyu Mashu, tyotyu Parashu,
Tyotyey Lyubu, Varyu, i Sashu, i Olyu, i Tanyu, i Nadyu,
Dyadey Petyu i Kolyu, dyadey Volodyu i Grishu, i Sashu, i vsekh ikh,
Gospodi, spasi i pomiluy, i Filyu, i Vanyu, i Mityu, i Petyu, i Dashu,
Pashu, Sonyu, Dunyushku…
Nyanya! a nyanya! Kak dal’she, nyanya?
Vish ty, prokaznitsa kakaya!
Uzh skol’ko raz uchila: Gospodi pomiluy i menya greshnuyu!
Gospodi pomiluy i menya greshnuyu!
Tak, nyanyushka?

Nukkumaan mennessä

“Herra armahda isää ja äitiä,
ja pelasta heidät, Herra!
Herra armahda pieniä veljiä Vasjaa ja Mishaa!
Herra armahda vanhaa isoäitiä,
lähetä hänelle terveyttä,
hyvälle isoäidille,
vanhalle isoäidille, Herra!
Ja pelasta Jumalamme: täti Katja,
täti Natasha, täti Masha, täti Parasha,
tädit: Ljuba,Varja ja Sasha,
ja Olja, ja Tanja, ja Nadja;
sedät: Petja ja Kolja, sedät Valodja,
ja Grisha, ja Sasha, ja kaikki heidät,
Herra, pelasta ja armahda,
Filja ja Vanja, ja Mitka, ja Petja,
ja Dasha, Pasha, Sonja, pikku-Dunja…
Hoitotäti, oi hoitotäti! Miten eteenpäin, hoitaja?”
“Näetkös sinä, millainen vintiö olet!
Miten monta kertaa jo opetin:
Herra armahda myös minua syntistä!”
“Herra armahda myös minua syntistä!
Niinkö, hoitotäti?”

Going to Sleep

“God bless Mummy and Daddy, and keep them safe, O Lord!
God bless my brothers Vasenka and Mishenka!
God bless my old granny,
Give her good health,
She’s such a good granny, a dear old granny, Lord!
And protect, O God, my aunties Katya, Natasha,
Masha, Parasha,
And my aunties Lyuba, Varya, Sasha, Olya, Tanya and Nadya,
And my uncles Petya and Kolya, my uncles Volodya and Grisha and
Sasha, and all of them, O Lord, protect and bless them all, and
Philya and Vanya and Mitya and Petya and Dasha, And Pasha,
Sonya, Dunyusha…
Nanny, O Nanny! How does it go next?”
“Really, what a scatterbrain!
How many times have I told you: ‘God bless me and forgive my sins!'”
“God bless me and forgive my sins!
Is that right, Nanny dear?”

Poyekhal na palochke

“Hey! Hop, hop! Hop!
Hop, hop! Hey, podi! Hey! Hey! Hey! Hey!
Hey! podi! Hop, hop, hop! Hop, hop!… etc.
Hey! Hey! Hey! Hey!
Ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, hey!
Ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, podi!
Tpru!… Stoy! Vasya, a Vasya!
Slushay, prikhodi igrat’ sevodnya! Tol’ko ne pozdno!
Nu ty, hop! Hop! Proshchay, Vasya! Ya v Yukki poyekhal…
Tol’ko k vecheru nepremenno budu,
My ved rano, ochen rano spat’ lozhimsa…
Prikhodi, smotri!
Ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, hey!
Ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, podi!
Hop! Hey, podi! Hey, hey podi! Hey, hey!
Razdavlyu!
Oy, bol’no! Oy, nogu! Oy, bol’no! Oy, nogu!…
“Serzhenika, moy mal’chik, shto za gore? Nu, polno plakat’!
Proidyot, moy drug! Postoy‐ka, vstan na nozhki pryamo:
Vot‐tak, ditya! Posmotri, kakaya prelest’! Vidish?
V kustakh nalevo! Akh, shto za ptichka divnaya!
Shto za pyoryshki!
Vidish?… Nu shto? Proshlo?”
“Proshlo! Ya v Yukki syezdil, mama!
Teper domoy toropit’sa nado…
Hop! hop! Gosti budut… Hop! Toropit’sa nado!…”

Keppihevosratsastus

“Hei, hop, hop, hei! Hei, vauhtia!
Pruut, seis!
Vasja, oi Vasja!
Kuuntele, tule leikkimään tänään!
Vaan ei myöhään!
Hei sinä, hop! Näkemiin, Vasja!
Ratsastan Jukalle… vain illaksi…
Varmasti olemme ajoissa, hyvin ajoissa
mennäksemme nukkumaan;
tule katsomaan!
Ta ta ta ta ta ta ta ta ta ta!
Hop, hei! Tipahdin! Oi!
Oi, sattuu! Oi, jalka!”
“Kultaseni! Mikä sinun on?
Riittää itkeminen,
se menee ohi ystäväiseni.
Odota hetki, seiso jalka suorana,
tällä tavalla, lapsi!
Katso, mitä ihanaa,
katso pensaissa vasemmalla?
Ah, mikä ihana lintunen!
Mitkä höyhenet!
Näetkös? Miten jalka? Menikö ohi?”
“Meni ohi! Minä ratsastin Jukalle, äiti.
Nyt kotiin täytyy kiirehtiä…
Hop, hop! Tulee vieraita… hop!
Täytyy kiirehtiä!…”

On the Hobbyhorse

“Gee up! Trot, trot! Trot!
Trot, trot! Gee up, faster! Gee up!
Gee up, faster! Trot, trot, trot! Trot, trot!
Gee up, gee up, gee up, gee up, gee up,
Ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, gee up!
Ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, faster!
Whoa!… Stop! Vasya, hi Vasya!
Listen, come and play today! Don’t be late!
Get on now! Trot! Trot! Goodbye, Vasya! I’m off to Yukki…
But I’ll definitely be back by evening,
You know we go to bed very early…
Just come and see!
Ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, gee up!
Ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, ta, faster!
Trot! Gee up, faster! Gee up, gee up, faster! Gee
up, gee up! I’ll make you go faster!
Oh, it hurts! Oh, my leg! Oh, it hurts! Oh, my leg!…
“My darling boy, what’s the matter? Stop crying!
It’ll soon get better, my love! Come, stand up properly:
there, my child! Look, isn’t that lovely! Can you see?
In the bushes on the left! Oh, what a wonderful little
bird! Look at his feathers!
Can you see it? … So, is it better now?”
“Yes, it is! I’ve been to Yukki, mama!
Now I must hurry back home… Trot! Trot! We have guests coming… Trot! We
must hurry…”

Kot Matros

Ay, ay, ay, ay, mama, milaya mama!
Pobezhala ya za zontikom, mama, ochen ved zharko,
Sharila v komode i v stole iskala: net, kak nalrochno!
Ya v toropyakh k oknu podbezhala, mozhet byt’
zontik tarn pozabyla…
Vdrug vizhu, na okne‐to, kot nash Matros,
zabravshis na kIetku, skrebyot!
Snigir drozhit, zabilsa v ugol, pishchit.
Zlo menya vzyalo!
“E, brat, do ptichek ty lakom!
Net, postoy, popalsa. Vish‐ty, kot!”
Kak ni v chom ne byvalo stoyu ya, smotryu v storonku,
Tol’ko glazom odnim podmechayu: stranno shto‐to!
Kot spokoyno v glaza mne smotrit,
A sam uzh lapu v kIetku zanosit: Tol’ko shto dumal skhvatit’ snigirya, a ya yevo
khlop! Mama, kakaya tvyordaya kIetka! pal’tsam tak
bol’no, mama!
Mama, vot v samykh konchikakh, vot tut,
Tak noyet, noyet tak…
Net! kakov kot‐to, mama, a?

Matruusi-kissa

Ai, ai, ai, ai, äiti, herttainen äiti!
Juoksin hakemaan päivävarjon, äiti,
onhan oikein kuuma,
etsin piirongista ja pöydältä,
ei mitään, kuin tahallaan!
Kiireissäni juoksin ikkunan luo,
ehkä varjo on unohtunut sinne…
Yhtäkkiä näen:
ikkunallahan on meidän kissamme Matruusi,
se on tavoittanut häkin, jota se repii!
Punatulkku vapisee yrittäen piiloutua nurkkaan,
piipittäen.
Viha valtasi minut!
“Voi veljet, linnullako aiot herkutella!
Ei! Seis, sainpas sinut, näetkös kissa!”
Kuin mitään ei olisi tapahtunut katselen
ja toisella silmällä seuraan:
outoa jotenkin!
Kissa katsoo rauhallisesti minua silmiin,
ja itse on jo laittamassa käpälänsä häkkiin:
juuri kun se aikoi siepata punatulkun,
minä sitä läimäytin!
Äiti! Millainen kova häkki!
Sormiin sattuu niin, äiti!
Sormenpäihin juuri, tähän sattuu, jomottaa niin…
Ei mutta, millainen kissa, äiti… huh?

The Cat Sailor

Oh, oh, oh, oh, oh, Mama, darling Mama!
I just ran to get my sunshade, mama, it’s so hot,
I hunted through the cupboard, and I looked in the table drawer:
no luck!
Hurriedly I ran to the window, maybe I’d left the sunshade there…
Then suddenly I saw, on the window‐sill, our cat ‘Sailor’,
He’d crept up to the cage, and was scratching at it!
The little finch was trembling, and hid in the corner, chirping.
I got so angry!
“So, Puss, you like eating birdies, don’t you?
Stop it! I’ve got you. Just you look out, Pussy!”
I stood quite calmly and peeped,
I kept one eye on him: what a strange thing!
The cat looked me coolly straight in the eye,
And was just about to grab the bird, when I slapped him!
Mama, what a hard cage it was! It hurt my fingers so, mama!
Mama! Here, right at the tips,
It’s such an awful pain, an awful pain ‘”
Oh, what a nasty cat, mama, isn’t he?”

Dmitri Šostakovitš: Satires op.109

Kritiku

Kogda poėt, opisivaja damu, načnët:
,,Ja šla po ulice. V boko vpilsja korset“
Zdes’ ja ne ponimal konečno
prjamo čto, mol, pod damoju skrivaetsja poėt.
JA istinu tebe po-drušeski otkroju:
poėt mužčina i daže s borodoju.

Kriitikolle

Eräs runoilija kuvaili naista. Lainaan:
”Minä luulin, että korsettini kävellessäni ei tuntunut oikealta.”
“Minää” ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti,
eikä rouva peitä runoilijaa valolta.
Runoilija on itse asiassa, totta puhuen
mies – ja lisäksi hänellä on jopa parta!

To a critic

A poet was describing a lady. I cite:
I thought my corset as I walked did not feel right.”
The “I” should not of course be taken literally,
nor does the lady hide the poet from the light.
The poet is in fact, if truth you would be steer’d to,
a man – and further, he even has a beard too!

Probuždenie vesny

Včera moj kot vzgljanul na kalendar’
I chvost truboju podnjal momental’no,
Potom podral [na lestnicu]1, kak vstar’,
I zavopil teplo i vakchanal’no:
«Vesennij brak! Graždanskij brak!
Spešite, koški, na čerdak…»

I kaktus moj — o, čudo iz čudes! —
Zalityj čaem i kofejnoj guščej,
Kak novyj Lazar’, vzjal da i voskres
I s každym dnem pret iz zemli vsë pušče.
Zelenyj šum… JA poražen:
«Kak mnogo dum navodit on!»

Uže s panelej smerzšujusja grjaz’,
Rugajas’, skalyvajut dvorniki lichie,
Uže ko mne zabrel segodnja «knjaz’»,
Vzjal teplyj šarf i lyži begovye…
«Vesna, vesna! — poju, kak bard,—
Nesite zimnij chlam v lombard».

Sijaet solnyško. Ej-bogu, ničego!
Vesennjaja lazur’ spugnula dym i kopot’,
Moroz uže ne ščiplet nikogo,
No mnogim nečego, kak i zimoju, lopat’…
Derev’ja ždut… Gniet voda,
I p’janych bol’še, čem vsegda.

Sozdatel’ moj! Spasibo za vesnu! —
JA dumal, čto ona ne vozvratitsja,—
No… daj sbežat’ v lesnuju tišinu
Ot zloby dnja, cholery i stolicy!
Vesennij veter za dver’mi…
V kogo b vljubit’sja, čert voz’mi!

Kevään herääminen

Kissani katsoo kalenteriani
ja yhtäkkiä se alkaa maukumaan “Jukra!”
Sen häntä on suoraan pystyssä, samoin turkki;
se hyppää ylös ja huutaa kiimoissaan:
“Parittelukausi on täällä, tiedäthän!
Hei tytöt, hei kissat, tulkaa, mennään!”

Ja sitten kaktukseni, tämäpä ihme! –
Vaikka tee ja kahvi tahraavat sen piikkistä vartaloa,
se on noussut kuolleista, kuten Lasarus,
ja kasvaa joka päivä yhä enemmän.
Metsän äänet saavat minut valtaansa.
Kuinka monta muistoa ne tuovatkaan mieleen!

Työmiehet hakkaavat mudan irti paneeleista,
se on edelleen jäässä.
Ja nyt naapurini astuu sisään kuin ruhtinas.
Hän ottaa sukset ja kaikki talvivaatteet.
“On kevät”, hän laulaa niin selkeällä äänellä,
“Heitetään nämä roinat ulos täältä!”

Kevät on hälventänyt kaiken savun ja noen.
Nyt kaikki näyttää oikealta – rakas vanha aurinko paistaa.
Pakkanen ei enää pure sinua päästä jalkoihin,
vaikka on ihmisiä, joilla ei ole paljon syötävää…
Puut odottavat… vesi mätänee.
Maailma on täynnä humalaisia.

Kiitos Jumalalle, että annoit kevään tulla takaisin!
Mutta anna minun mennä etsimään metsän hiljaisuutta
Pois kaikesta melusta ja jäkätyksestä,
pääkaupunki, kolera ja mellakka!
Kevään tuuli puhaltaa lempeästi…
Ketä minä nyt rakastan? Paholainen tietää!

The awakening of spring

My tomcat’s looking at my calendar
and all of a sudden he starts meowing “Golly!”
His tail just stands straight up, and all his fur;
he jumps upstairs and wails out bacchanally:
“The mating season’s here you know!
Hey girls, hey cats, come on, let’s go!”

And then my cactus, what a wonder this! –
though tea and coffee stain its prickly torso,
it’s risen from the dead, like Lazarus,
and ev’ry day is growing ever more so.
The forest’s sounds have me in thrall.
How many mem’ries they recall!

The workmen hack the dirt to pieces since
It still is frozen, though it’s falling from the molding,
And now my neighbor struts in like a prince.
He takes the skis and all the winter clothing.
“It’s spring,” he sings with voice so clear,
“Let’s get this garbage out of here!”

The spring has scared off all the smoke and all the soot.
Now ev’rything seems right – the dear old sun is shining.
The frost no longer bites you head to foot,
though there are people still who don’t have much for dining…
The trees await… the water rots.
The world is full of drunken sots.

I thank you god for letting spring come back!
But let me go seek the forest’s quiet
Away from all the noise and yack-yack-yack,
the capital, and cholera and riot!
The wind of spring now gently blows…
Whom shall I love? The devil knows!

Potomki

Naši predki lezli v kleti
I [šeptalis’]1 tam ne raz:
“Tugo, bratcy…vidno, deti
Budut žit’ vol’gotnej nas”.

Deti vyrosli. I ėti
Lezli v kleti v groznyj čas
I [vzdychali]2: “Naši deti
Vstretjat solnce posle nas”.

Nynče tak že, kak voveki,
Utešenie odno:
Naši deti budut v Mekke,
Esli nam ne suždeno.

Daže sroki predskazali:
Kto – let dvesti, kto – pjat’sot,
A poka leži v pečali
I myči, kak idiot.

Razukrašennye duli,
Mir umyt, pričësan, mil…
Let črez dvesti? Čërta v stule!
Razve ja Mafusail?

Ja, kak filin, na oblomkach
Perelomannych bogov.
V nerodivšichsja potomkach
Net mne brat’ev i vragov.

JA choču nemnožko sveta
Dlja sebja, poka ja živ,
Ot portnogo do poėta –
Vsem ponjaten moj prizyv…

A potomki… Pust’ potomki,
Ispolnjaja žrebij svoj
I kljanja svoi potëmki,
Lupjat v stenku golovoj!

Jälkeläiset

Edeltäjämme, kolistellen
häkeissään, sanoivat usein:
“Totisesti, veljet, lapsemme
tulevat olemaan vapaampia, kun me olemme kuolleet.”

Ja heidän lapsensa kasvoivat ja elivät
häkeissään vielä kauheampaa elämää.
Ja he kuiskasivat: “Lapsillemme
auringonvalo tulee näkyviin.”

Nyt lapsillamme on yksi
lohdutus, jonka täytyy auttaa:
He pääsevät varmasti Mekkaan,
vaikka me emme pääse sinnekään.

Päivien pituus näyttää nyt ennalta määrätyltä:
Kaksisataa, viisisataa vuotta,
Kuka karjuu kuin pöljä,
ja kuka sulaa kyyneliin.

Pian kaikki haravoidaan
ja siivotaan; hetki ei ole mitenkään kaukana.
Ehkä vain kaksisataa vuotta?
Helvetisti! Olenko Metusalem?

Seison kuin pöllö kauan sitten
kaadettujen epäjumalien joukossa.
Jälkeläisten joukossa, jotka eivät ole vielä syntyneet,
minulla ei ole veljeä, ystävää tai vihollista.

Haluaisin vain vähän valoa
itselleni, kun vielä olen täällä.
Räätälistä runoilijaksi –
anna heidän kuulla minua, ääneen ja selkeästi.

Ah, jälkeläiset! Anna heille
sama kohtalo, joka tulee kaikille.
Anna heidän oppia kiroamaan pimeyttä,
ja hakkaamaan päätään seinään!

Descendants

Our predecessors, rattling
in their cages, often said:
“Truly, brothers, our children
will be freer when we’re dead.”

And their children grew, and lived
in cages still more terrible.
And they whispered: “To our children,
sunlight will be visible.”

Now for our children there’s one
consolation that must do:
They will surely get to Mecca,
though we shall not get there too.

Length of days now seems predestined:
Two hundred, five hundred years,
Who will bellow like a fool,
and who will melt away in tears.

Everything will soon be combed
and cleaned. The time is not too far.
Maybe just two hundred years?
Like hell! Am I Methuselah?

Like an owl, I stand among
the idols broken long ago.
In descendants not yet born
I have no brother, friend or foe.

I would like a little light
just for myself, while I’m still here.
From the tailor to the poet –
let them hear me, loud and clear.

Ah, descendants! Let them come
and meet the fate that comes to all.
Let them learn to curse the dark,
and beat their heads against a wall!

Nedorazumenie

Ona byla poėtessa,
poėtessa Bal’zakovskich let.
A on byl prosto povesa,
kurčavyj i pylkij brjunet.

Povesa prišël k poėtese;
v polumrake dyšali duchi,
na sofe, kak v toržestvenoj messe,
poėtessa gnusila stichi:

,,O, sumej ognedyšaščej laskoj,
vskolychnut’ moju sonnuju strast’,
k pene beder za aloj podvyazkoj
ty ne bojsja ustami pripast’.

JA sveža, kak dychan’e levkoja…
o spletem ž istomnostitel’!“
Prodolžene bylo takoe,
čto čurčavi brjunet pokrasnel.

Pokrasnel, no opravilsja bystro
i podumal: byla ne byla!
Zdes’ ne dumskie reči ministra,
ne slova zdes’ nužny, a dela.

S nesderžannoju siloj Kentavra
Poėtesu povesa privlëk,
no vizglivo vulgarnoe: ,,Mavra, Mavra, Mavra, Mavra!“
Ochladilo kipučij potok.

,,Prostite!vskočil on. ,,Vy sami...
No v glazach eë cholod i čest’.
,,Vy smeli k porjadočnoj dame,
kak dvornik, s ob”jat’jami lezt’!

Vot činnaja Mavra!“ I zadom
uchodit ispugannyj gost’,
v perednej rasterjannym vzgljadom
on dolgo iskal svoju trost’.

S licom belee magnezii
šël s lestnicy pylkij brjunet.
Ne ponjal on novoj poėzii
i poėtessi Bal’zakovskich let.

Väärinkäsitys

Hän oli runoilija,
Balzacin aikojen runoilija.
Ja mies oli vain irstailija,
brunette, kiharatukkainen ja kiihkeä.

Irstailija tuli runoilijan luo;
henget hengittivät hämärässä,
sohvalla kuin juhlamessussa,
runoilijan riettaita runoja:

,, Oi, herätä tulisella hyväilyllä
unelias intohimoni,
reisien vaahtoon punaisen aluskarvan takana
älä pelkää käyttää suutasi.

Olen raikas kuin vasenkätisen henkäys…
oi juoruilkaamme, väsynyt!“
Se jatkui niin
että kihara brunette punastui.

Punastui, mutta toipui nopeasti
ja ajatteli: ei ollut!
Tämä ei ole ministerin duumapuheita,
tässä ei tarvita sanoja, vaan tekoja.

Kentaurin hillittömällä voimalla
Irstailija houkutteli runoilijaa,
mutta räikeän mauttomasti: ”Mavra, Mavra, Mavra, Mavra!“
Jäähdyttäen kuohuvan virran.

”Anteeksi!” hän pomppasi ylös. ”Sinä itse…”
Mutta hänen kylmyytensä ja kunniansa silmissä.
”Sinä uskallat kavuta kunnollisen naisen päälle,
halaillen kuin portsari!”

”Tässä on arvokas Mavra!” Ja takaisin
pelästynyt vieras lähtee,
hämmentyneen katseen edessä
hän etsi keppiään pitkään.

Kasvot valkoisempana kuin magnesiumjauhe
kiihkeä brunette käveli alas portaita.
Hän ei ymmärtänyt uutta runoutta
eikä Balzacin aikojen runoilijoita.

A misunderstanding

She was a famous writer,
And a poet of a certain age,
While he was only a playboy
With hair that was all the rage.

Inhaling the perfume of twilight,
The rake to the poetess goes.
Like the solemnest mass, on the sofa,
She sits, and declaims through her nose:

“Let your fi’ry caresses embrace me
And awaken my passions from sleep.
Do not hold back your lips, but come kiss me.
Loose my thighs from their garter so deep!

I am fresh as a breath of white lilies.
Let us criscross our bodies in bed!”
In this manner her verses continue
‘Til the playboy is blushing bright red.

Yes, he blushes, but quickly recovers,
And reflects: “Now or never, it seems.
It’s not time for officialese discourse
But for action – fulfillment of dreams!”

With unrestrain’d pow’r like a centaur’s
To the poet the playboy’s unspool’d,
But a shrill cry for help screeches: “Mavra! Mavra! Mavra! Mavra!”
And the rake’s boiling ardor is cool’d.

“I’m sorry!” He jumps up. “But I thought…”
In her eyes there is nothing but cold.
“Sir, I’m a respectable lady.
You boor! How could you be so bold!?”

And now here comes Mavra. The guest is
So scared, he won’t be back again.
Confused, he retreats to the lobby,
A long while he looks for his cane.

His face now white as magnesium,
Descending the stairs in a rage,
He just doesn’t understand poetry,
Or at least not of a certain age.
He does not, he cannot, understand….

Krejcerova Sonata

Kvartirant sidit na čemodane
i zadumčivo rasmatrivaet pol:
te že stul’ja, i krovat’, i stol,
a takaja že obivka na divane,
i takoj že bigos na obed,
no na vsëm kakoj-to novyj svet…
bleščut ikry polnoj prački Fëkly.

Peregnulsja sil’nyj stan vo dvor.
Kak nestrojnyj, šalovlivyj chor,
vereščat namylennye stëkla,
i zaplaty golubych nebes
obeščajut tysjači čudes.

Kvartirant, kvartirant…

kvartirant sidit na čemodane.
Stëkla vymyty, opjat’ toska i tiš’.
Fëkla, Fëkla, čto že ty molčiš’?
Bud’ chot’ ty rešitel’noj i jarkoj;
podojdi, vozmi ego za čub
i ožgi ognëm vesennich gub…

Uch! Kvartirant i Fëkla na divane.
O, kakoj toržestveni moment!
,,Ty narod, a ja intelligent, govorit on ej sredi lobzan’ja,
,,Nakonec to zdes’, sejčas vdvoëm, ja tebja, a ty menja pojmëm…

Kreutzer-sonaatti

Vuokralainen istuu matkalaukun päällä
Ja tutkii mietteliäästi salia:
Samat tuolit, pöytä ja sänky.
Sohvan verhoilu on sama,
punainen kuin lounaan borssi.
Mutta nyt on uusi näkymä, jota ei voi sivuuttaa… Ah!

Fyoklan täydet vasikat? – hän on pyykkäri –
loistavat, kun hän kumartelee pihalla.
Ja lasit vinkuvat, niitä hinkataan niin lujasti,
ja laulavat falskisti kuin kuoro.
Siniset taivaat, jotka ovat yllämme,
täyttävät lupaukset ihmeellisesti.

Vuokralainen! Vuokralainen!

Sama vuokralainen istuu matkalaukullaan.
Lasit on pesty, ja jälleen kerran kaikki on rauhallista.
Fyokla, Fyokla, miksi olet niin hiljaa?
Ole ainakin vahva ja sitkeä.
Tule ja ota hänet. Tartu häneen otsatukasta
Ja sitten polta hänet huulillasi. Tule, kokeile! Ah!

Fyokla ja vuokralainen sohvalla.
Oi kuinka juhlallinen tämä hetki onkaan!
“Minä kuulun älymystöön, sinä olet talonpoika.”
Hänen sanansa olivat melko mukavia kesken suukkojen.
“Mutta ymmärrämme toisiamme hyvin,
Sillä olemme yhdessä tässä ja nyt!
Kyllä, ymmärrämme toisiamme
Sillä olemme yhdessä tässä ja nyt!”

Kreutzer Sonata

There’s a lodger seated on a suitcase
And he’s thoughtfully examining the floor:
The same chairs, a table and a bed.
The upholstery’s the same upon the sofa
And the borscht for lunch is just as red.
But now there’s new light one can’t ignore… Ah!

The full calves of Fyokla – she’s the laundress –
Shine as she leans over in the yard.
And the glasses squeal, they’re scrubbed so hard,
Singing out of tune just like a chorus.
Patches of blue sky that’s over us
Fill with promises miraculous.

Lodger! Lodger!

The same lodger’s sitting on his suitcase.
Glasses washed, and once again now all is still.
Fyokla, Fyokla, why are you so quiet?
At the least, be strong and be resilient.
Come and take him. Grab him by the forelock
And then burn him with your lips. Come, try it! Ah!

Fyokla and the lodger on the sofa.
O, how solemn is this moment. How!
“I’m intelligentsia; you’re a peasant.”
That’s his words, ‘mid kisses rather pleasant.
“But we understand each other well,
For we are together here and now!
Yes, we understand each other
For we are together here and now!”

Béla Bártok: Village Scenes, Sz. 78, BB 87a

(suom. Erkki Pullinen)

Pri hrabaní

Ej ! Hrabaj želen, hrabaj
To zelenô seno !

Ej ! Ja by ho hrabala,
Nemám nakoseno.

Ej ! Hrabala, hrabala,
Čerta nahrabala ;
Ej ! Od vel’kého spania
Hrable dolámala.

Heinänkorjuu

Hei! Haravoi, haravoi
vihreää poutaheinää!
Haravoisinhan minä mielelläni,
mutta kun olette niittäneet niin vähän.

Hei! Haravoi, haravoi,
iskeköön salama!
Hei nyt sinä rikoit
haravasi varren.

Haymaking

Hey! Rake, rake,
this beautiful green hay!
I’ll rake you happily,
but it was barely broke.

Hey! Rake, rake,
you fell into it.
You fell asleep
and you broke your rake!

Pri neveste

Letia pávy, letia,
Drobnô peria tratia,
Devča si ho sbiera
Mesto svojho peria.
Sbieraj siho, sbieraj, ej,
Veďti treba bude,
Janikovo líčko
Na ňom líhať bude.

Morsiamen luona

Riikinkukko lentää, lentää, lentää,
siltä putosi höyheniä,
ja pieni vaalea tyttö kerää ne
täyttääkseen tyynyjä.
Kerää vain, tyttönen, kerää
hei, tarvitset niitä piankin,
pian saat nähdä niillä lepäämässä
rakkaasi kasvot.

For the bride

The peacock snorts,
hey! its feathers have fallen,
a blonde girl picks them up
and fills the pillow with it.
Pick them up, girl,
hey! you will need it soon,
to put on it
your darling’s cheek.

Svatba

A ty Anča krásna,
Už vo voze kasňa,
Na kasni periny:
Už ťa vyplatili.

A z tejto dediny
Na druhú dedinu
Ideme opáčiť
Novotnú rodinu.

Kasňa je z javora,
Perina z pápera,
A to švarnô devča
Už nemá frajera,

Keď nemá frajera,
Ale bude muža,
Nebude prekvitať,
Ako v poli ruža.

Ruža som ja, ruža,
Pokým nemám muža,
Keďbudem mať muža,
Spadňe so mna ruža.

Teraz sa ty, Anča,
Teraz sa oklameš:
My pôjdeme domov
A ty tu ostaneš.

Häät

Annukka, arkkusi
on jo lastattu vaunuihin,
vuodevaatteet ja muu tarpeellinen:
Kapiosi ovat valmiina
Eijajajajajajajajajaja!

Tästä mennään
toiseen kylään
lankoihin ja kummeihin
tutustumaan.

Vaahterapuinen arkkusi,
untuvatyynyt;
onnentyttö sinä olet, Anni,
enää ei ole heilaa.
Eijajajajajajajajajaja!

Kun ei ole heilaa,
saatpahan oikean aviomiehen,
kunhan et vain kuihtuisi,
niin kuin ruusu niityllä.

“Ruusu minä olen niin kauan
kuin minulla ei ole aviomiestä;
kun miehen saan,
ruusu kuihtuu ja lakastuu.”

Jumalan haltuun, Anni!
On aika hyvästellä:
me muut lähdemme täältä,
jätämme sinut tänne.

Hejehuje haj,
ihaj csuhaj heja haj,
hejehuja heje haj,
heje haj heje haj!

The Wedding

Annette, your boxes
are already loaded on the cart,
the pillows are loaded;
there is your keychain.

From this village
you have to go to another,
to meet my brother
and my sister.

maple crates,
pillows filled with feathers,
You are a pretty young girl, Annette,
and you have no lover.

If you love her,
he will be gentle with you,
you will not fade
like the roses in the meadow.

I am a rose, a rose,
as long as I have no husband;
when I have a husband,
the petals will fall.

God be with you, Annette!
you got played.
You must leave,
and leave us here.

Ukoliebavka

Beli žemi, beli
Moj syn premilený!
Čima budeš chovať,
Ej, na moje starie dni?

Budem, manko, budem,
Kým sa neožením;
Akeď sa ožením,
Ej, potom vás oddelím.

Búvaj že mi, búvaj,
Len ma neunúvaj!
Čo ma viac unúvaš,
Menej sa nabúvaš.

Belej že sa, belej
Na hori zelenej,
V košielki bielenej.

Košelôčka biela,
Šila ju Mariška,
Šila ju hodbábom
Pod zeleným hájom.

Beli že mi, beli
Moj andelik biely,
Len mi neuletej,
Ej, do tej čiernej zemi!

Kehtolaulu

“Tuuti, tuuti lullaa,
nuku, poika kulta!
Hoidathan minua sitten
kun tulen vanha – aksi?”

“Huolehdinhan minä sinusta, äiti,
niin kauan kuin olen poikamies;
mutta kun menen naimisiin,
joudun eroamaan sinu – usta.”

Mmm, nuku, nuku,
jätä minut rauhaan!
ellen saa olla rauhassa,
mmm, sinäkään et voi nukkua.

Mmm, mene vihreään metsään
pue päällesi valkea paitasi
paitasesi hohtaa valkeana
mmm, vihreän metsän läpi.

Sen valkean paidan
ompeli hänelle Maris
vihreällä rannalla
ja kirjaili sen silkkilangalla.

Nuku, poika-kulta,
valkosiipinen enkeli!
Kuoleman maa on musta,
ethän koskaan lennä sin – ne!

Nuku, pieni kulta…

Lullaby

Sleep, my darling, sleep,
My little baby !
will you take care of me
Hei, when am I old?

I will take care of you, mom,
Until I get married;
Once married,
Hei, then I’ll go and leave you.

Sleep, sleep,
Don’t worry me!
Until you leave me alone
you won’t be able to sleep.

Go to the green forest,
put on your white shirt;
let your white shirt shine
in the green forest.

Your white shirt shines,
It was sewn by Mary,
in the green fields,
She embroidered it with silk.

Sleep, my darling, sleep,
My little white angel,
To the black ground,
hey! do not steal !

Sleep, my darling child, sleep…

Tanec mládencov

Poza búčky, poza peň,
Poďže bratu, poďže sem!
Poza búčky a klady,
Tancuj šuhaj za mlady!

Štyri kozy, piaty cap,
Kto vyskočí, bude chlap!
Jab y som bol vyskočil,
Ale som sa potočil.

Hojže, hojže, od zeme !
Kto mi kozy zaženie ?
A ja by ích bol zahnal,
Ale som sa vlka bál.

Poikamiesten tanssi

Nuori tammi, kasva vaan,
nuorukaiset, tanssikaa!
Tammissa on köynnöstä
tanssitaan niin kauan kuin ollaan vapaita!

Kaksi vuohta ja yksi pukki,
hyppiköön korkealle, joka osaa!
Minäkin luulin osaavani hypätä hyvin,
mutta jalkani horjahti ja mätkähdin maahan.

Hupsis, kaveri!
Kuka paimentaa vuohia?
Minä kyllä paimentaisin,
jos susi ei olisi väijyksissä.

Hei, hei…
Nuori tammi, kasva vaan,
nuorukaiset, tanssikaa!

Boys’ dance

Behind the oak, behind the hornbeam,
come, come here!
behind the oak and the logs,
dance while you’re young!

Three goats and a goat
get up, my brother, jump!
I wanted to jump
but my leg tripped.

Come on, my friend, get up,
Who will lead my goats?
I would drive them
if the wolf didn’t scare me.